Kaivanto

Kaivannon kaivaminen ja täyttö riippuvat seuraavista tekijöistä:
  • ympäristöstä
  • putkijohdon ominaisuuksista (liitostyyppi ja halkaisija)
  • maaperän laadusta (veden esiintyminen tai puuttuminen)
  • asennussyvyydestä.
Alla esitetyt asennussuositukset ovat tavanomaisesti pallografiittivalurautaputkille annettuja.

Esityöt

Ympäristön huolellisen selvityksen jälkeen ja eri verkonhaltijoiden (tele, kaasu, vesi jne.) hyväksynnän saatuaan urakoitsija merkitsee maastoon asennettavan putkilinjan sijainnin ja pituusprofiilin suunnitelman mukaisesti sekä varmistaa, että ehdotukset ja toteutustavat ovat keskenään yhteensopivia.

Kaivannon avaaminen

Tienpintojen rikkominen valmistellaan leikkaamalla kaivannon reunat etukäteen, jotta viereiset alueet eivät vaurioidu. Leikkaus tehdään hieman kaivannon leveyttä suuremmaksi. Kaivutyö tehdään yleensä koneellisesti putken halkaisijaan, maaperään ja asennussyvyyteen sopivalla kalustolla.

Kaivannon leveys

Riippuu nimellishalkaisijasta, maaperästä, asennussyvyydestä sekä tuennan ja tiivistyksen menetelmistä. Työn aikana huolehditaan:

  • kaivannon seinämien stabiloinnista joko luiskauksella tai tuennalla
  • kaivannon reunoilta poistetaan kivet ja maapaakut niiden putoamisen estämiseksi
  • kaivumaa sijoitetaan siten, että putken ja kaivannon väliin jää vähintään 0,4 m työtilaa.

Kaivannon syvyys

Fascicule 71 määrää kohdassa 47, että ”kaivannot valmistellaan kaikkialta pituusprofiilin mukaiseen syvyyteen. Ellei toisin määrätä, normaalisyvyys on sellainen, että täyttökerros putken harjan yläpuolella on vähintään 1 metri”. Tämä syvyys perustuu routasuojauksen tarpeeseen.

Maalajit

Maaperä voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan koheesion perusteella:
 
  • Kallio: Erittäin kohesiivinen, mikä tekee kaivamisesta vaikeaa, mutta ei sulje pois sortumariskiä. Halkeamia voi esiintyä, jolloin suuret lohkareet voivat irrota.
  • Murenevat maat: Yleisin ryhmä. Niillä on jonkin verran koheesiota, jolloin ne pysyvät hetken koossa kaivun aikana. Koheesio voi kuitenkin muuttua nopeasti esimerkiksi veden, koneiden liikkeen tai muiden tekijöiden vaikutuksesta, jolloin sortuminen on mahdollista.
  • Koheesiota vailla oleva maat: Tällaisia ovat esimerkiksi kuiva hiekka, lieju tai tuore täyttömaa. Ne sortuvat lähes välittömästi. Näissä maissa tarvitaan erityisiä työmenetelmiä, ja sortumasuojaus on välttämätöntä joko luiskauksella tai tuennalla.
 

Luiskat

Käytetään harvoin kaupunkiolosuhteissa tilantarpeen vuoksi. Menetelmässä kaivannon seinämille annetaan ulospäin viettävä kaltevuus, niin sanottu luiskakulma, jonka tulee olla lähellä maan sisäistä kitkakulmaa. Kulma vaihtelee maaperän mukaan.

Kaivannon tuenta

Tuentamenetelmiä on useita, ja ne tulee suunnitella ennen työn aloittamista. Tuentaa käytetään aina, kun määräykset vaativat sitä tai kun maaperän olosuhteet edellyttävät.

Yleisimmät tuentamenetelmät:

  • valmiit puuelementit (yhtenäiset tai erilliset)
  • puu- tai metallilevytys
  • paalulevyt
Käytetystä menetelmästä riippumatta maanpaine on otettava huomioon, ja tuennan tulee kestää koko korkeudeltaan siihen kohdistuva paine.

Kaivannon pohja

Kaivannon pohja tasataan pituusprofiilin mukaiseksi, ja kaikki kiviset ulokkeet tai lohkareet poistetaan. On varmistettava, että putki lepää tasaisesti koko pituudeltaan. Liitoskohdat (esim. EXPRESS- ja Ve-ankkuroitavat liitokset) varten tehdään tarvittavat kaivannot asennuksen helpottamiseksi.

Veden esiintyminen: kaivu tulee tehdä alavirralta ylävirtaan, jotta vesi pääsee poistumaan kaivannosta itsestään.

Jos kaivanto kulkee pohjaveden kyllästämässä maassa, vettä voi olla tarpeen poistaa:

  • pumppaamalla (suoraan kaivannosta tai viereisestä kaivosta)
  • pohjaveden alentamisella suodatinputkien avulla.

Putkipeti, ympärystäyttö ja täyttö

Putkipeti

Kaivannon pohja toimii putken perustuksena. Jos luonnollinen maa on riittävän hienojakoista ja tasalaatuista, putket voidaan asentaa suoraan pohjan päälle edellä kuvatulla tavalla. On erityisen tärkeää varmistaa hyvä alusta etenkin suurilla halkaisijoilla. Mikäli kaivannon pohja ei sovellu suoraan asennukseen, tehdään noin 10 cm paksu tasoittava kerros esimerkiksi pestystä sorasta tai hiekasta.

Katso peitesyvyyttä koskeva kohta ympärystäyttö- ja täyttötyypeistä seuraavien tekijöiden mukaan:

  • ympäristö (maakuormat, liikennekuormat, täyttömateriaalin laatu)
  • putken halkaisija
  • maaperätyyppi

Putken ympärystäyttö

Erotetaan kaksi tyyppiä: 

  • kantava ympärystäyttö (suurilla halkaisijoilla), joka estää putken muodonmuutosta ja koostuu kivettömästä tiivistetystä maasta
  • suojaava ympärystäyttö (hyvin epähomogeenisissa maissa), joka koostuu kivettömästä maasta tai hiekasta ja toimii sekä suojana että tukena.

Täyttö

Täyttö tehdään yleensä ilman tiivistystä kaivannosta peräisin olevalla maalla (teiden ulkopuolella) tai tarvittaessa tuodulla ja tiivistetyllä materiaalilla (teiden alla).