Maaperän aggressiivisuus

Maanalaisiin putkiin kohdistuu erilaisia rasituksia, kuten maaperän korroosio-olosuhteet ja täytemaa.
PAM-putkien perusversion tavanomainen sinkkipinnoite tarjoaa korkean korroosionkestävyyden useimmissa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.
Korroosioltaan vaativat maaperät on kuitenkin arvioitava, jotta voidaan määrittää, tarvitaanko lisäsuojausta, kuten polyeteenivaippaa tai erityispinnoitteita.
PAMin tekninen asiantuntijahenkilöstö tekee tarvittaessa maaperätutkimuksen asiakkaan pyynnöstä.

Yleiset korroosiotekijät

Yleiset korroosioindikaattorit määritetään yksityiskohtaisen kartan (esim. peruskartta) avulla, josta ilmenevät:

• maaston muodot: 

kohoumat ovat kuivempia ja paremmin hapettuneita → vähemmän korroosiota
painanteet ovat kosteita ja huonosti hapettuneita → suurempi korroosioriski

• ylitettävät vesistöt ja kosteat alueet
• lammet, suot, järvet, turvealueet ja muut painanteet, joissa on runsaasti humushappoja, bakteereja ja usein epäpuhtauksia
• suistoalueet, padotut alueet (polderit), rantasuot ja suolaiset maaperät rannikkoalueilla

Suunnitelma- ja kartta-aineiston (viranomaislähteet) perusteella tunnistetaan:

• alueet, jotka ovat erilaisten jätevesien kuormittamia, kuten:
  • lietelanta
  • tislaamo- ja meijerijätteet
  • paperiteollisuuden jätteet
  • kotitalousjätevedet
• teollisuusjätteet, kuten kuona ja klinkkeri
• lähellä kulkevat muut putkilinjat, kuten vuotavat viemärit
• tasavirralla toimivat järjestelmät, kuten:
  • katodisesti suojatut rakenteet
  • sähkörataverkot
  • teollisuuslaitokset

Tämä tarkastelu antaa yleiskuvan maaperäkerroksista sekä maaston luonnollisesta korroosioherkkyydestä.

Ensimmäisessä tarkastelussa maaperä voidaan jakaa:

• alhainen riski: hiekka, sora, kivinen maa, kalkkikivet
• korkea riski: mergeli, savi
• erittäin korkea riski:
  • kipsi
  • pyriitit (rautapyriitti, kuparipyriitti)
  • kemianteollisuuden suolat (NaCl, CaSO₄)
  • fossiiliset aineet (ligniitti, turve, kivihiili, bitumi)

 Erityisesti fossiilisten aineiden (esim. pyriitti) esiintyminen viittaa erittäin korroosiiviseen ja hapettomaan (anaerobiseen) maaperään.

Kosteus lisää merkittävästi korroosiota.

Hydrogeologinen tarkastelu tunnistaa:

• vettä läpäisemättömät maakerrokset (veden kertyminen)
• vettä pidättävät kerrokset
• lähteiden esiintymisen

Näiden rajapinnat ovat kriittisiä, koska:

• korroosio voi olla erittäin voimakasta
• erityisesti, jos vesi kuljettaa liuenneita suoloja (NaCl, CaSO₄)

Maastossa tehdään:

• visuaaliset havainnot
• mittaukset (resistiivisyys)
• laboratorioanalyysit (maaperänäytteet)

Resistiivisyys:

• kuvaa maaperän kykyä edistää sähkökemiallista korroosiota
• on keskeinen parametri, koska se yhdistää useita tekijöitä (vesi, suolat jne.)
• helposti mitattavissa paikan päällä (Wenner-menetelmä)

 Perussääntö: mitä pienempi resistiivisyys, sitä suurempi korrosiivisuus

Jos resistiivisyys on alle 3000 Ω·cm,
→ tarvitaan lisätestaus (näytteet + laboratoriomittaukset)